 |
| Kaikki kuvat weheartit.com |
Ootte mielessä, kun tänään juhlin myös uusien, tulevien ystävien kanssa. :) 17 yön päästä nähdään taas.
Baci. <3
tiistai 14. helmikuuta 2012
Rakkaudella Teille.
Jaki ja Jali on kiusannu mua jo melkein viikon Valentine's Dayn deiteistä, eikä suostu millään ymmärtämään, että tämä päivä on mulle ennen kaikkea ystävänpäivä. Tänään tekisin kaikkeni, jotta olisin siellä treffailemassa teidän kanssa, juomassa kahvia (Ruusu lue kaakaota <3), haaveilemassa tuntikausia aikuisuudesta ja muistelemassa vanhoja, kuuntelemassa nauraen muutamien hulluuksien tarinoita, pohtien tyttöjen kesken aina yhtä hämmentävää miestenlogiikkaa, toteuttamassa yhtäkkisiä päähänpistoja, halaamassa teitä jokaista ja nukahtamassa hihitellen pieneen asuntoon, jossa viisi ihmistä huutelee toisilleen omituisuuksia ainoastaan siitä ilosta, että kerrankin asutaan järisyttävän tiiviisti. Ilman teitä en olis täällä toteuttamassa haaveitani, vaikka se ehkä hassulta ajatukselta tuntuuki. Kun ympärillä on noin ihana tukiverkosto, on maailmassa taivas vaan rajana. :) Kiitos teille - ja onneksi kohta nähään taas.
Ootte mielessä, kun tänään juhlin myös uusien, tulevien ystävien kanssa. :) 17 yön päästä nähdään taas.
Baci. <3
Ootte mielessä, kun tänään juhlin myös uusien, tulevien ystävien kanssa. :) 17 yön päästä nähdään taas.
Baci. <3
perjantai 10. helmikuuta 2012
Long time no see
Aika juoksee hullun lailla. Viimesestä päivityksestä on jo pari viikkoa ja mun kotiinlähtöki lähenee uhkaavasti. Oottelen sitä melko ristiriitasin tuntein, sillä -30'C pakkaset ei juuri houkuttele, mutta toisaalta alan oleen aika kypsänä ikuisiin kouluvaikeuksiin täällä. Monia asioita tulee silti ikävä, siitä ei pääse mihinkään. Kunpa voisin kuljettaa Jyväskylään meidän mielettömän koulurakennuksen, ihanan boheemit taiteilijaihmiset sen ympärillä, pienet mukulakiviset kadut, sekä tietenki "Jakin ja Jalin", kuten Neiti Tuiteri alko nimittää Mr. ja Ms. Pikku-J:tä vierailullaan. Meidän kämppisviidakko on kummasti rauhottunut, kun ranskis pari viikkoa sitten muutti pois ja jäätiin asumaan kolmestaan. Itsekuri-teeman nimissä oon myös kieltäytyny arkibileistä ja keskittyny hitaaseen koulupuurtamiseen opintopisteiden toivossa. Jännä nähä, miten käy. Oon koko syksyn turhaan elätelly toivoa, että opintopisteet annettais yhtä hepposin perustein, ku opetetaan - ei muuten anneta. :) Tason kovuus selvis toissa päivänä ja epätoivon hetki oli aika lähellä. Suomalaisella sisulla kuitenka tapellaan, vaikka läpi harmaan kiven, eikö?
Palataanpas kuitenki sinne reppureissulle - tai kassialmareissulle, kuten iskä sitä nimitti. :) Mun matkatavarat oli kokonaiset kaksi pientä pussukkaa ja ilmeisesti sulauduin sujuvasti pummijengiin, haha... Jyväskylän Jenni-ihanuus oli kertonu mulle matkustavansa Brysseliin samalla viikolla ja päätettin treffata pitkästä aikaa siellä. Eikös se oo ihan loogista, että kun Suomessa ei onnistu tavata, niin tavataankin Belgiassa? Totally.... Koska aikaa oli rajoitetusti, keskityttiin siihen kaikkein tärkeimpään nähtävyyteen: legendaariseen Deliriumiin. Olin useammasta lähteestä kuullu, että kyseinen pubi on Brysselin suurin nähtävyys ja ilmeisesti se oli voittanut jonku maailmanlaajuisen palkinnonki olutvalikoimansa johdosta. Jopa minä (suuri olut-nössö!) löysin valikoimasta alas menevän juoman, nimittäin kirsikkaoluen! Suosittelen kaikille tyttötytöille, jotka vielä etsii sisäistä äijäänsä. Taisin muutaman tuopin jälkeen todeta Jennille, että "Tämä on petollista juomaa, ku maistuu ihan mehulle, mutta päässä alkaa hypätä". Hah, ilta oli melkoinen ja taidettiinpa saada muutama tuttukin. Kovasti yritettiin myös päästä katsomaan aamun pikkutunneilla toista must see -nähtävyyttä, pientä pissaavaa poikaa, mutta se jäi ens kertaan. Puoli seitsemältä hyppäsin Frankfurtiin suuntaavaan bussiin ja nukahdin hihitellen kirsikan makuiseen uneen. Jättimäinen kiitos Jenni, olihan ne melko legendaariset "kahvittelut". <3
Frankfurt jäi hyvin pikaiseksi tuttavuudeksi, sillä se oli pelkkä välietappi mun matkalla Müncheniin. Kävin syömässä paikassa nimeltä Urban Lille, joka oli ihana yllätys mäkkäreiden ja quickejen rivistössä. Ruoka oli hyvää ja ilmapiiri rento. Hauskaa oli, miten mun kielipää alkoi olla jo täysin solmussa niiden saksalaisten keskellä ja änkytin tarjoilijalle mitä erikoisempia fraaseja italian, ranskan, saksan ja englannin sekoituksella. :D Miksi ihmeessä sitä on pitäny opiskella kaikkea vähän, muttei mitään kunnolla? Ehkä otan ens vuonna espanjan ihan vaan, ettei menis elämä liian helpoksi.
Frankfurtista oli tarkotus suunnata yöksi Münchenin lentokentälle iskää vastaan, mutta onneks laitoin Nooralle viestiä, että joko neiti on kotiutunut Berliinin reissulta. Olihan se! Pääsin treffamaan myös tätä Jyväskylän ihanuutta ja viettämään yöni huomattavasti lentokentän penkkejä mukavammin :) Suuri suuri kiitos Nooralle! Oli ihana juoruta hetki ja kuulla Saksan vaihtarielämästä. Mukaan tarttui myös Berliini-kuume, joka täytyy kyllä taltuttaa piakkoin...
Aamulla Münchenin lentokentällä mua odotti isipappa ja 38 muuta hiihtäjää. Roudasin pussukkani suomenruotsia pulputtavan bussilastin kyytiin ja hihittelin mielessäni, että nonni, yks kieli lisää sekottamaan tätä roadtrippiä... Porukka oli hirvittävän mukavaa ja vietin pari päivää hiihtosumun keskellä Pohjois-Italian vuorilla. Osaan muuten nyt voidella sukset oikea oppisesti, ainakin noin niinkun teoriassa. ;) Maisemat oli mielettömät ja alppikylät niin vaikuttavia, että takuulla palaan sinne joku päivä laskemaan paremmalla ajalla. Pakkasesta ja nuhasta huolimatta olisin halunnut jäädä kannustamaan hiihtoporukkaa paikan päälle kisoihin asti, mutta perjantai-iltana oli pakko kiiruhtaa Milanoon toivottamaan mun Suomi-tyttö tervetulleeksi. Ja siinähän alpit kyllä sitten jo unohtui, kun päästiin terapioimaan toisiamme kahvikupposen äärelle Tuulin kanssa. :) Hetkessä on hyvä elää.
Semmonen kassialmailu! Reissukuume ei hellitä, mutta aika alkaa valitettavasti loppua kesken. Epäilen, että seuraavaksi pakkaan laukkuni Suomeen kolmen viikon päästä ja alan hitaasti suunnitella tulevaisuuteen jotain vähän lämpimämpää kohdetta. Myös Milanossa on epätavallisen kylmä ja täällä on ollut lumikin maassa yli viikon... Kummasti houkuttelis karata Bahamalle! Nautin kuitenkin suunnattomasti kevätauringosta, valkoisesta kauneudesta ja kuumasta kahvista - asiat vois olla huomattavasti huonomminkin. ;)
Kohta nähään jo! Baci baci miei ragazzi. <3
Palataanpas kuitenki sinne reppureissulle - tai kassialmareissulle, kuten iskä sitä nimitti. :) Mun matkatavarat oli kokonaiset kaksi pientä pussukkaa ja ilmeisesti sulauduin sujuvasti pummijengiin, haha... Jyväskylän Jenni-ihanuus oli kertonu mulle matkustavansa Brysseliin samalla viikolla ja päätettin treffata pitkästä aikaa siellä. Eikös se oo ihan loogista, että kun Suomessa ei onnistu tavata, niin tavataankin Belgiassa? Totally.... Koska aikaa oli rajoitetusti, keskityttiin siihen kaikkein tärkeimpään nähtävyyteen: legendaariseen Deliriumiin. Olin useammasta lähteestä kuullu, että kyseinen pubi on Brysselin suurin nähtävyys ja ilmeisesti se oli voittanut jonku maailmanlaajuisen palkinnonki olutvalikoimansa johdosta. Jopa minä (suuri olut-nössö!) löysin valikoimasta alas menevän juoman, nimittäin kirsikkaoluen! Suosittelen kaikille tyttötytöille, jotka vielä etsii sisäistä äijäänsä. Taisin muutaman tuopin jälkeen todeta Jennille, että "Tämä on petollista juomaa, ku maistuu ihan mehulle, mutta päässä alkaa hypätä". Hah, ilta oli melkoinen ja taidettiinpa saada muutama tuttukin. Kovasti yritettiin myös päästä katsomaan aamun pikkutunneilla toista must see -nähtävyyttä, pientä pissaavaa poikaa, mutta se jäi ens kertaan. Puoli seitsemältä hyppäsin Frankfurtiin suuntaavaan bussiin ja nukahdin hihitellen kirsikan makuiseen uneen. Jättimäinen kiitos Jenni, olihan ne melko legendaariset "kahvittelut". <3
Frankfurt jäi hyvin pikaiseksi tuttavuudeksi, sillä se oli pelkkä välietappi mun matkalla Müncheniin. Kävin syömässä paikassa nimeltä Urban Lille, joka oli ihana yllätys mäkkäreiden ja quickejen rivistössä. Ruoka oli hyvää ja ilmapiiri rento. Hauskaa oli, miten mun kielipää alkoi olla jo täysin solmussa niiden saksalaisten keskellä ja änkytin tarjoilijalle mitä erikoisempia fraaseja italian, ranskan, saksan ja englannin sekoituksella. :D Miksi ihmeessä sitä on pitäny opiskella kaikkea vähän, muttei mitään kunnolla? Ehkä otan ens vuonna espanjan ihan vaan, ettei menis elämä liian helpoksi.
Frankfurtista oli tarkotus suunnata yöksi Münchenin lentokentälle iskää vastaan, mutta onneks laitoin Nooralle viestiä, että joko neiti on kotiutunut Berliinin reissulta. Olihan se! Pääsin treffamaan myös tätä Jyväskylän ihanuutta ja viettämään yöni huomattavasti lentokentän penkkejä mukavammin :) Suuri suuri kiitos Nooralle! Oli ihana juoruta hetki ja kuulla Saksan vaihtarielämästä. Mukaan tarttui myös Berliini-kuume, joka täytyy kyllä taltuttaa piakkoin...
Aamulla Münchenin lentokentällä mua odotti isipappa ja 38 muuta hiihtäjää. Roudasin pussukkani suomenruotsia pulputtavan bussilastin kyytiin ja hihittelin mielessäni, että nonni, yks kieli lisää sekottamaan tätä roadtrippiä... Porukka oli hirvittävän mukavaa ja vietin pari päivää hiihtosumun keskellä Pohjois-Italian vuorilla. Osaan muuten nyt voidella sukset oikea oppisesti, ainakin noin niinkun teoriassa. ;) Maisemat oli mielettömät ja alppikylät niin vaikuttavia, että takuulla palaan sinne joku päivä laskemaan paremmalla ajalla. Pakkasesta ja nuhasta huolimatta olisin halunnut jäädä kannustamaan hiihtoporukkaa paikan päälle kisoihin asti, mutta perjantai-iltana oli pakko kiiruhtaa Milanoon toivottamaan mun Suomi-tyttö tervetulleeksi. Ja siinähän alpit kyllä sitten jo unohtui, kun päästiin terapioimaan toisiamme kahvikupposen äärelle Tuulin kanssa. :) Hetkessä on hyvä elää.
Semmonen kassialmailu! Reissukuume ei hellitä, mutta aika alkaa valitettavasti loppua kesken. Epäilen, että seuraavaksi pakkaan laukkuni Suomeen kolmen viikon päästä ja alan hitaasti suunnitella tulevaisuuteen jotain vähän lämpimämpää kohdetta. Myös Milanossa on epätavallisen kylmä ja täällä on ollut lumikin maassa yli viikon... Kummasti houkuttelis karata Bahamalle! Nautin kuitenkin suunnattomasti kevätauringosta, valkoisesta kauneudesta ja kuumasta kahvista - asiat vois olla huomattavasti huonomminkin. ;)
Kohta nähään jo! Baci baci miei ragazzi. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)