Home sweet home

Heippahei ihanaiset. Pahoittelen suuresti, etten Venetsian reissun jälkeen oo ehtiny päivittelemään. Pari viimestä viikkoa Milanossa oli huippu kiireisiä ja vierastäyteisiä, kun ensin Herra Terapeutti tupsahti kylään reilireissunsa varrella ja seuraavaksi äiti saapui seurueinensa työmatkalle. Oli valtavan ihanaa päästä pitkästä aikaa pulputtamaan suomea tuttujen ihmisten kanssa! Päivät kului hujauksessa ensin turistiopasta leikkien ja myöhemmin jouluostoksia tehden. Viime viikonloppuna lensin vihdoin Suomeen ja täytyy tunnustaa, ettei onnellisuushyrinä ole sen jälkeen hetkeksikään katkennut.

Postailen tammikuussa joulukuun valokuvia, kun oon taas takas Milanossa ja kantakahvilassa. Luvassa olis todistusaineistoa siitä, kun terapeutin kanssa vierailtiin Varesessa, äitin ja herrojen kanssa viinitilalla, sekä L:n kanssa ruotsalaisen Immanu El:in keikalla Milanossa. Bändit pojat hurmas mut täysin ystävällisyydellään (puhumattakaan söpöydestä) ja aloin harkita vakavasti muuttoa Göteborgiin! Who’s with me? ;)

Nyt kuitenki toivotan kaikille oikein rauhallista ja suklaantäyteistä joulua, sekä hirmuisen onnellista uutta vuotta! Toivotaan, että tuleva vuosi tuo tullessaan vähintään yhtä paljon onnellisuuspuuskia, yllätysseikkailuja, haasteita ja itsensä ylittämistä, kuin tämä vuosi on kuluessaan tuonut. Hetkeäkään en vaihtais ja kiitos kaikesta kuuluu teille ystäväiseni. <3

Ensi vuoteen! Nyt nautitaan.

"From home to home, and heart to heart, from one place to another. The warmth and joy of Christmas, brings us closer to each other."-Emily Matthews

“Venice is like eating an entire box of chocolate liqueurs in one go.”

Syksyinen Venetsia autioine kujineen ja tihkusateineen ei ehkä tuonu ensimmäisenä mieleen suklaata, mutta rakkautta ja romantiikkaa se huokui kaiken sumunki läpi. "Surumielisen kaunis", oli mun ensimmäinen ajatus junasta päästyäni. Päivän päätteeksi olin lisänny listaan: äärimmäisen sokkeloinen, aina uudelleen yllättävä, toisinaan turistirysä ja takuulla kaikkien kliseiden arvoinen rakkauden kaupunki. Ainaki minä rakastuin. ;>

Koulussa ei opetettu mitään laiturinäyteikkunoista...

Oisin voinu istua meren rannassa koko päivän <3

Aika sininen hetki!

After a perfect day...

.. Päätin lähteä huomenna reissun päälle klo 07.25. Ci vediamo!

Joulusiunaus

Happy happy thursday to everyone! Täällä on heräilty poikkeuksellisen mukavasti ja rauhallisesti yksin omassa huoneessa, sillä ranskistyttö lähti viikonlopuksi Pariisiin. Pienet asiat tekee onnelliseksi!

Oon yrittäny olla hirmu tehokas koko viikon. Kantiskahvila on saanu nauttia mun seurasta päivittäin useita tunteja, mutta tehokkuus on painottunu yllättäen sähköpostitteluun, harjottelupaikkojen mietiskelyyn (Huom! Pelkkään jossitteluun..) ja facebookkailuun. Himpun verran oon kuitenki edenny myös italian opiskelussa ja koulujutuissa, onneksi. Eiliset fabo-keskustelut muuan suomi-brittitytön kanssa piristi sen verran, että ehkä kohta jopa uskallan oikeasti hakea sitä harjottelupaikkaa! Kiitti neiti V. :)

Tiistaina tapahtu jotain omituista. Meille tuli pappi kylään. Ilmeisesti on italialainen tapa, että jokainen asunto siunataan ennen joulua, jos isäntäväki on ollenkaan uskonnollinen. Kuultiin tästä viime viikolla, kun meidän käskettiin puunata koko kämppä kiiltäväksi ja siitä asti odoteltiin hihittäen, että mitähän tulee tapahtumaan. Kuviteltiin, että toimitus kestää vähintään tunnin ja pappi oikeasti tutkii suurin piirtein kaapitki. Oltiin varmoja, ettei se edes suostu siunaamaan tätä täyteen ahdattua asuntoa ollenkaan… Todellisuus oli kuitenki hyvin paljon pikaisempi ja rennompi, muttei tippaakaan vähemmän jännittävää! Pappi saapui vuokramummon ja jonkun toisen tuntemattoman naisen kanssa, ja asettui eteiseen kasvot kohti olohuonetta. Herra papatti italiaa ja teki ristinmerkkejä tauotta parin minuutin ajan, kun neiti X rukoili mukana ja meijän erikoinen vuokramummo puolestaan teki ristinmerkkejä samalla, ku järjesteli peilipöydän tavarat uuteen järjestykseen. Lopuksi pappi heitti meidän (booli)kulhosta vettä joka suuntaan, teki vielä yhden ristinmerkin ja toivotteli hyvää yötä mulle ja L:lle, jotka oltiin uteliaina ahtauduttu ovensuuhun tuijottamaan silmät pyöreinä. Buonanotte, buonanotte, grazie mille! Samantien kun ovi oli sulkeutunu, alettiin kikattaa helpottuneena. ”How weird was that!” Varmuuden vuoksi annettiin vesipisaroiden jäädä eteisen lattialle. Eihän me nyt mitään kirousta tänne haluta, eihän?

Muutaman tunnin päästä meiltä katkes sähköt. Vain meidän asunnosta. Oltiin aivan varmoja, että pappi aisti, ettei oltu siivottu kaappeja ja meidät kirottiin pimeydellä.

Tänään alko joulukuu (täysissä valoissa ja sähköissä!), ja yhdellä mahdottoman ihanalla tytöllä on tänään synttärit! Suuret suuret synttärihalaukset mun söpskälle <3

Tornio in my mind

Ja pusujapusuja kaikille, nyt täytyy ehkä juosta kouluun, vaikka oiski kiva nautiskella omasta huoneesta. :) Ciao!