Hobitti gasellimeressä

Sunnuntait taitaa olla aina sunnuntaita, maasta huolimatta. Vähän laiskoja, hiljasia ja tarkoituksellisen epäsosiaalisia. Oon syöny aamupalan iltapäivällä, kuunnellu Jipun Enkelten kaupunkia repeatilla ja istunu illan kahvilla päiväkirjan kanssa. Kolme minuuttia ikävöin Jyväskylän koffaria ja ruisleipää, mutta neljännellä päätin tilata jäätelöä. Maassa maan tavalla, eikö?

Perjantain jälkeen kaipailinki vähän omaa aikaa ja voimien keräämistä. Mallisiskot oli järkänny yllärin ja ne vei mut tutustumaan niiden tapaan juhlia Milanossa. Podin pikaisesti vuosisadan pituuskriisin, kaivelin mahollisimman korkeita korkoja kaapista ja mietin jo vanhaa pikkumyy-nutturaa. Lopulta vedin kuitenki mun joka päiväiset nilkkurit jalkaan, annoin tukan olla ja viisveisasin. Näytin takuulla hobitilta gasellien keskellä, mutta jonkunhan seki on tehtävä!
Ekassa paikassa syötiin, juhlittiin ja tanssittiin - taas syötiin, juhlittiin, naurettiin ja tanssittiin. Kaikki meidän ympärillä tuntu niin elävältä ja italialaiselta, että en osannu ku hymyillä. Osa malleista oli sulosia ja söi toistensa lautasilta. Osa taas jätti kaiken syömättä. Yhtä aikaa hirvitti ja nauratti, miten ne ootti perunoita, ku kuuta nousevaa ja mikä pettymys se oli, ku meille tuotiinki lopulta vaan vihanneksia ja lihaa. 

Illalliselta jatkettiin Old Fashioniin tanssimaan ja olin vihdoin taas kartalla olinpaikasta. Ilta tuntu kunnon girls night outilta, ku tytöt vuorotellen supatteli mun korvaan juoruja siitä kuka oli kenenki kanssa ja millasia töitä kukanenki teki. ”She’s crazy! I can see her tits twentyfour-seven!” oli J:n kommentti eräästä etäisesti Agyness Deyniltä näyttävästä mallista, jonka löysän paidan alta näkyi - no, kaikki.

Tanssittiin pitkälle yöhön ja olo oli välillä aika epätodellinen. Mietin, että viikko sitten olin Oulussa ja olin tulossa tänne tosi ristiriitasin tuntein, nyt juhlin jo uusien kämppisten kanssa ja nauraen jaan L:n kanssa J:lle huonoja isosisko-neuvoja. (Joita se ei onneksi ottanu tosissaan enää siihen aikaan aamuyöstä.) Miten tässä näin kävi? Mihin syysmasennus katos? Vai meneekö se niin, että kun elämälle hymyilee, niin se hymyilee sulle takas?

Sunnuntai-ilta tais venähtää maanantaiaamuksi facebookissa jumien. Aika mennä nukkumaan! Vielä pari vapaapäivää ja keskiviikkona alkaa koulu. Sitä ennen Halloween-kemut ja itsensä taikominen pelottavaksi. Kuka lähettää mulle vampyyrihampaat?

Bacibaci!

Ookko nää nauranu?

Pikkuhiljaa, monien turhauttavien odotusten, väärinkäsitysten ja ees taas juoksemisten jälkeen, täällä alkaa tapahtua. Mulla on vihdoin oikea kurssiaikataulu hyppysissä, italian kurssi järjestetty ja ens viikko täynnä oman alan luentoja. Jos mua ei niin paljon naurattais tämä touhu, varmaan vihaisin jo koko italiaa ja sen epäjärjestelmällisyyttä. Onneksi naurattaa - ja onneksi Milano on kaupunkina hurmannu mut hitaasti, mutta varmasti. Tunnen oloni jo aika kodikkaaksi. Se on vaatinu ehkä liikaa cappuccinoja, kilometrien kävelyretkiä, eksymistä ja uudelleen löytymistä. Vähän tiuskimista kämppisten kesken, sovintoviiniä ja hulvattoman hauskoja sattumuksia. Pitääkö teidänki kämppikset omia, yksinäisiä (thank god..) suihkubileitä, jossa lauletaan antaumuksella vanhaa Timberlakea? Tai ilmottaako huomaavaisesti, millon aikoo harrastaa seksiä poikaystävänsä kanssa olohuoneessa? No, tässä kämpässä kyllä. Ja ehkä just siksi ne on niin hulvattoman ihania.

Yhtä kaikki, voin kuitenki onnellisesti sanoa, että: Äiti, oon löytäny kotini taas hetkeksi. :)

Koulun suhteen oon tosi innoissani. Kurssien sisällöt kuulostaa ainaki näin äkkiseltään mielettömän mielenkiintosilta ja melko käytäntöpainotteisilta. Huokaus ja helpotus, mun italiantaito on nimittäin edelleen surkea. Muodin pääproffa oli kuitenki tosi kannustava ja vakuutti, että kykenen seuraamaan nyt käytännönaineita ja teoria-aineita myöhemmin kevätlukukaudella, kun kielitaito kehittyy. En pääse yli ajatuksesta estetiikanfilosofian kurssista, josta oon niin monille jo hehkuttanukki. Nyt en sitä vielä saanu, mutta keväällä uus yritys. Miksei meillä oo tämmösiä kursseja Jyväskylässä? Suomeksi!

Ens viikolla selviää lopullinen lukkari, kun käyn ensin kokeileen vähän kaikkea. Katon millä tunneilla pysyn parhaiten mukana ja valitsen niistä. Pliis, pitäkää sormet ja varpaat ristissä, ettei mun optimistisuus petä! Onneks kouluympäristö on aika inspiroiva ja jos en ymmärrä opetuksesta mitään, voin aina vaan ihastella paikkoja:

Ihanaa viikonloppua! Baci <3

Back in Italy.

Oon vihdoin takas Italiassa ja askeleen lähempänä normaalia arkea. Puolen vuoden kesäloman jälkeen en malta oottaa koulun alkua, aikasia take away-kahveja tai edes läksyjä. Rutiineja, kotiutumista ja eteenpäin menemistä.  Eilen purin matkalaukun ja olin ikionnellinen siitä, ettei sitä tarvi hetkeen pakata uudelleen.

Koulu ei tietenkään alkanu vielä tänään, kuinkas muuten. Monen tunnin etsimisen, eksymisen ja ihmettelyn jälkeen kuulin, että orientaatioviikko järjestetään kaikille muille alottaville opiskelijoille - paitsi fashionille. En oo enää edes yllättyny. Oon odottanu jo vajaan kuukauden, yks lisäviikko ei tunnu missään. Sain kuitenki kurssien aikataulut, toisen campuksen osotteen ja rohkasua siihen, että ens kuussa kuulemma puhun jo sujuvaa italiaa. KV-vastaavat on selvästi ihania (ja epärealistisia) joka maassa. Elättelen toivoa, että asiat alkaa järjestyä, vaikka tää onki maailman hitain maa. Ainaki viihdyn joka hetki paremmin.

Se hyvä puoli tässä loputtomassa odottamisessa on, että nyt mulla on hyvin tämä viikko aikaa seikkailla H:n ja T:n kanssa. Vielä ei oo hirveesti suunnitelmia, mutta eiköhän ne muotoudu tämän illan aikana. Paljon kahvittelua, syömistä, fiilistelyä ja valokuvia? Sounds good to me!

Kiitos vielä ihanalle Oululle kahesta viime viikosta. Oli jälleen mieletöntä. Törmätään taas jouluna!