Oon vihdoin takas Italiassa ja askeleen lähempänä normaalia arkea. Puolen vuoden kesäloman jälkeen en malta oottaa koulun alkua, aikasia take away-kahveja tai edes läksyjä. Rutiineja, kotiutumista ja eteenpäin menemistä. Eilen purin matkalaukun ja olin ikionnellinen siitä, ettei sitä tarvi hetkeen pakata uudelleen.
Koulu ei tietenkään alkanu vielä tänään, kuinkas muuten. Monen tunnin etsimisen, eksymisen ja ihmettelyn jälkeen kuulin, että orientaatioviikko järjestetään kaikille muille alottaville opiskelijoille - paitsi fashionille. En oo enää edes yllättyny. Oon odottanu jo vajaan kuukauden, yks lisäviikko ei tunnu missään. Sain kuitenki kurssien aikataulut, toisen campuksen osotteen ja rohkasua siihen, että ens kuussa kuulemma puhun jo sujuvaa italiaa. KV-vastaavat on selvästi ihania (ja epärealistisia) joka maassa. Elättelen toivoa, että asiat alkaa järjestyä, vaikka tää onki maailman hitain maa. Ainaki viihdyn joka hetki paremmin.
Se hyvä puoli tässä loputtomassa odottamisessa on, että nyt mulla on hyvin tämä viikko aikaa seikkailla H:n ja T:n kanssa. Vielä ei oo hirveesti suunnitelmia, mutta eiköhän ne muotoudu tämän illan aikana. Paljon kahvittelua, syömistä, fiilistelyä ja valokuvia? Sounds good to me!
Kiitos vielä ihanalle Oululle kahesta viime viikosta. Oli jälleen mieletöntä. Törmätään taas jouluna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti