Ookko nää nauranu?

Pikkuhiljaa, monien turhauttavien odotusten, väärinkäsitysten ja ees taas juoksemisten jälkeen, täällä alkaa tapahtua. Mulla on vihdoin oikea kurssiaikataulu hyppysissä, italian kurssi järjestetty ja ens viikko täynnä oman alan luentoja. Jos mua ei niin paljon naurattais tämä touhu, varmaan vihaisin jo koko italiaa ja sen epäjärjestelmällisyyttä. Onneksi naurattaa - ja onneksi Milano on kaupunkina hurmannu mut hitaasti, mutta varmasti. Tunnen oloni jo aika kodikkaaksi. Se on vaatinu ehkä liikaa cappuccinoja, kilometrien kävelyretkiä, eksymistä ja uudelleen löytymistä. Vähän tiuskimista kämppisten kesken, sovintoviiniä ja hulvattoman hauskoja sattumuksia. Pitääkö teidänki kämppikset omia, yksinäisiä (thank god..) suihkubileitä, jossa lauletaan antaumuksella vanhaa Timberlakea? Tai ilmottaako huomaavaisesti, millon aikoo harrastaa seksiä poikaystävänsä kanssa olohuoneessa? No, tässä kämpässä kyllä. Ja ehkä just siksi ne on niin hulvattoman ihania.

Yhtä kaikki, voin kuitenki onnellisesti sanoa, että: Äiti, oon löytäny kotini taas hetkeksi. :)

Koulun suhteen oon tosi innoissani. Kurssien sisällöt kuulostaa ainaki näin äkkiseltään mielettömän mielenkiintosilta ja melko käytäntöpainotteisilta. Huokaus ja helpotus, mun italiantaito on nimittäin edelleen surkea. Muodin pääproffa oli kuitenki tosi kannustava ja vakuutti, että kykenen seuraamaan nyt käytännönaineita ja teoria-aineita myöhemmin kevätlukukaudella, kun kielitaito kehittyy. En pääse yli ajatuksesta estetiikanfilosofian kurssista, josta oon niin monille jo hehkuttanukki. Nyt en sitä vielä saanu, mutta keväällä uus yritys. Miksei meillä oo tämmösiä kursseja Jyväskylässä? Suomeksi!

Ens viikolla selviää lopullinen lukkari, kun käyn ensin kokeileen vähän kaikkea. Katon millä tunneilla pysyn parhaiten mukana ja valitsen niistä. Pliis, pitäkää sormet ja varpaat ristissä, ettei mun optimistisuus petä! Onneks kouluympäristö on aika inspiroiva ja jos en ymmärrä opetuksesta mitään, voin aina vaan ihastella paikkoja:

Ihanaa viikonloppua! Baci <3