"I'm in love with the world..."

Huuh, vihdoin kotona Milanossa! Neljä isoa kaupunkia ja muutama pienempi alppikylä tarkastettu. Maiden väliset bussi- ja junayhteydet tuli varsin tutuksi, samoin niiden henkilökunta. Brysselistä oli hieman hankaluuksia päästä edullisesti pois, mutta muualla järjestyi hienosti! Eräs rautatieaseman kassamies kyllä totes mulle, että "ens kerralla varaat junat ajoissa, niin et joudu säätämään ja pääset suoraan halvalla". Mutta mitäs hauskaa ja jännitävää siinä sitten ois?

Pariisin huuma jatkui kolme päivää ja yhä edelleen olisin valmis palaamaan sinne vaikka heti uudestaan. Kävelin sik-sakkia pitkin pikkuruisia katuja kaupungin laidalta toiselle, pysähdyin monta kertaa päivässä kahville maistelemaan croissantteja, sekä Seinen varrelle laskemaan aaltoja. Pohdin, että jos Pariisissa asuis, niin haihtuiskohan sen kaupungin kauneus ennen pitkää? Kaikki muut kaupungit näyttäis sen jälkeen jo aika ankeilta. Entä voisko myös musta tulla pieni pariisitar, joka mystisesti hehkuu älykkyyttä huolettomalla, mutta niin elegantilla tyylillään tukka täydellisesti tuulen tuivertamana? En ymmärrä miten pariisittaret onnistuu aina näyttämään niin hyvältä siinä "nousin suoraan sängystä ja puin jotain sattuman varaisesti päälle, mutta ne nyt vaan sattuu näyttämään täydellisiltä" -lookissaan. Aivan, kuin niiden aamurutiinit olis pelkkä pieni hiusten harominen ja sipaisu punaa mutruhuulille, samalla kun ne vetäisee jotain kaapista. Täydellisellä tavalla. Kun itse yritän samaa, näytän pelkältä sutturalta. Onko se geeneissä vai voisko joku kirjottaa Näin muutut sutturasta ranskalaiseksi jumalattereksi -oppaan?

Jardin du Luxembourg

Pikku-pariisittaria

Peilit on vaan niin suuri kiusaus...

Kulmakahvilan brunssi ja Anna-Leena Härkönen, täydellistä!

Pariisista suuntasin Brysseliin, josta lisää myöhemmin! Nyt täytyy juosta asemalle vastaan muuan ihanaa, suomea pulputtavaa tyttöä. Helppo hymyillä :)

Baci. <3