Minne varpaat mut ikinä kuljettaa...

Terveisiä Pariisista ihanaiset! Hyppäsin eilen junaan parin tunnin varoitusajalla ja nyt oon onnellisesti viettäny jo yhden yön hieman hämärässä, mutta turvallisessa hostellissa, jonka muuan suojelusenkeli mulle googletti. Mitä tekisinkään ilman teitä ystäviä? Olisin takuulla tipahtanu kyydistä jo aikaa sitten. :)

Kun juna starttas Milanosta eilen, katselin maisemia ja mietin, että oikeastaan Pohjois-Italian tammikuu näyttää aika samalta, kun Suomen myöhäinen syksy. Aurinko alko pikkuhiljaa laskea, taivas loisti pastellisena ja kylmästä käpertyneet pellot muistutti erehdyttävästi viime lokakuisia maisemia. Välillä ohi vilahti kuitenkin turkoosi kirkon kupoli, tai pieni värikkäiden talojen rykelmä, ja oli helppo palata Keski-Euroopan haaveisiin. Nukahdin onnellisena päiväunille Joseph Arthurin soidessa korvissa ja tunsin itseni vapaammaksi, kun aikoihin. 

Kun eilen nousin junasta Gare de Lyonilla, en oo lopettanu hymyilyä hetkeksikään. Vastaan tuli tyypillisiä rakastuneita pareja, joita kolme vuotta sitten katottiin Neiti Söpskän kanssa huvittuneen harmissamme. Hymyilin niille ja tunsin sen romantiikan taijan, jonka vain Pariisissa voi tuntea. Muutama minuutti myöhemmin, kysyin apua kulmaravintolasta ja mun "Merci beacoup!" -kiitoksia seuras ihastuneet huudahdukset. Kuka oikein keksi, että ranskalaiset olis tylyjä? Pötypuhetta, sanon minä. Kun ensimmäinen herrasmies ei osannut auttaa, hän haki paikalle toisen, joka edelleen varmisti vielä kolmannelta, ettei vain neuvonut väärää reittiä. Kolmen apurin saattelemana löysin hostellin kulkematta kertaakaan vikaan ja päätin edelleen luottaa mun mantraan: Kun ihmisille hymyilee, ne hymyilee sulle takas.

Nyt istun uuden hostellin aulassa ja oon suuntaamassa päiväksi Louvreen. Vaikka kiertolaiselämä kiehtoo mun "taikavarpaita"(kuten suojelusenkeli niitä nimittää) suunnattomasti, sitouduin Pariisiin niinkin paljon, että varasin sängyn kolmeksi yöksi. Tiistaina aion jatkaa matkaa Brysseliin kahvittelemaan muuan Suomi-tytön kanssa ja Brysselistä olis toiveena hurautella jonnekin Saksan ja Italian välimaastoon tapaamaan isiä. Pidän peukkuja, että ne nappais mut kyytiinsä Münchenistä. Lauantaina oon kuitenki viimeistään takaisin Milanossa toivottamassa Neiti Tuiterin tervetulleeksi meidän kämppisviidakkoon. ;)

Nautinnollista viikonloppua sinne, kuunnelkaa varpaitanne! Bisous <3