Kahvit 1 - Nanna 0

Huomenta tyttöseni ja poikaseni! Jokaiselle on takuulla tuttuja ne aamut, jollon tuntuu, ettei pääse sängystä ylös - ei, vaikka kuinka tsemppais. Jos kuitenki pääsee ylös, useimmiten pääsee myös kouluun/töihin. Sitten on se toinen vaihtoehto. Nimittäin ne aamut, jollon saattaa päästä 500 metrin päähän koulusta, mutta huomata yhtäkkiä varpaitten suuntaavan suoraan kahville ilman epäilyksen häivääkään. Miten tässä taas näin kävi?

Mmmm, life's good. :)

Syy siihen, miksi oon ollu viime aikoina jättimäisen aamu-uninen (tämähän ei ole geeneissä...), on Neiti Ranskatar. Kuinka äänekäs nukkuja voi olla? Välillä nauran melkein ääneen sen huokailuille, tuhinoille, kuorsauksille ja kaiken maailman temppuilulle. Välillä revin hiuksia, ku en pysty ite nukahtamaan. Vannon kautta kiven ja kannon, etten oo koskaan (erittäin äänekäs Jasper-koira mukaan luettuna) nukkunu samassa huoneessa/asunnossa niin äänekkään nukkujan kanssa. (Tässä tapauksessa vielä alle puolen metrin päässä.) Nukun yleensä missä vaan, mutta tämä huonekaveri käy kyllä yllättävän paljon hermoille. Saako kuorsaavaa kämppistä tönästä samalla tavalla, ku poikaystävää? Heh, ei taitais tehä hyvää yhteishengelle.

Viikonloppu meni juhliessa pikku-J:n synttäreitä lisää ja hengaillessa kotona. Venetsia peruuntu junalakon takia, höhpöh. Joku toinen päivä. Perjantaina oli kuitenki huippu kivaaa jälleen kerran! Oltiin pitkästä aikaa Old Fashionissa ja vaikka oon täysin Hollywoodin kannattaja, niin oli ihan mukavaa vaihtelua.

Huoh, mallit ei tajua, ettei ruoalla SAA leikkiä. Varsinkaan kakuilla! ;>

Enää 17 luukkua joulukalenteria jäljellä. Taisin alottaa sen vähän väärin päin, hupsista. Yheksän luukkua, että nään äitin. <3

Bacini namut!