Pinnan kiristystä

Kipsuttelin nilkkureissani tänään taas kouluun innosta piukeena vain huomatakseni, ettei vieläkään mitään tapahdu suuntaan tai toiseen. Ensimmäiset luennot olin todennäkösesti väärinkäsittäny ihan omasta alotteesta – mikä on hyvin mahdollista ottaen huomioon mun hajamielisyyden -, sillä seinässä olevan lukkarin mukaan ne olis tiistaisin, vaikka mun kalenterissa luki keskiviikoisin. Olin siis joko päivän myöhässä tai melkein viikon etuajassa. Taidan olla sukua näille torveloille, vai mitä luulette? Seuraavat luennot, jotka oli kuuden tunnin kahviloissa ja Zarassa maleksemisen jälkeen, oli puolestaan taas täyttä italiaa. Odoteltiin muiden vaihtareiden kans luokan edessä 45 minuuttia, eikä proffa koskaan ilmestyny paikalle. Onko tämä sitä kulttuuriopetusta?

Ei siis koulua vielä tänäänkään, hah. Välillä mietin jo, että taidan kuvitella koko yliopiston olemassaolon ja kohta huomaan, että on joulu, enkä oo käyny vielä yhdelläkään oppitunnilla. Oisko uusia ideoita? Sinänsä en valita. Oon vihdoin saanu lomailla, nukkua pitkään ja maleksia yksin pitkin kaupunkia parin viime vuoden edestä. Mun kalenteri on kerranki loistanu tyhjyyttään ja sen ansiosta ajatuksetki alkaa olla taas melko järjestyksessä. En valita, mutta ihan totta: nipistäkää mua jos nukun jotain hyvin omituista unta.

I can do it!

Lukujärjestyksen mukaan huomenna olis suunnittelua klo 9-17. En elättele liikaa toiveita, mutta meen kattomaan ja käyn vähintään utelemassa Erasmus-toimistossa. Hollantilaiset meinas, et jos nyt tähdättäis ens viikon alkuun. Muuten voi olla, että alan oleen valmis ranskisten Jamaica-kerhon jäseneksi meidän olohuoneeseen. :) Rommia ja Bob Marleyta ilman huolta huomisesta.

Bacii, mulla on teitä ikävä. <3

Ps. On mulla hyviäki uutisia! Huomenna taas mallipailut ja pietään peukkuja sushille!