Leikkikoulua, piknikkejä ja yllärivieras Roomasta

Miten mieli voiki kulkea tämmöstä vuoristorataa? Kuten aiemmin kävi selväksi, olin alkuviikosta lähellä räjähtämispistettä. Nyt oon pari päivää taas liidelly jossain kaukana pilvien yläpuolella, syleilly hymyssäsuin koko maailmaa ja aamutunneilla musta pitkästä aikaa tuntu, että pakahdun pienestä suuresta onnellisuudesta. Piirreltiin luonnoksia melko vauhdikkaasti hassun ranskalaisen musiikin tahtiin ja mietin, että TÄTÄ mää vuosi sitte toivoin mun Milanon vuodelta. Rentoa piirtelyä pätevässä opetuksessa (sen mini-rautarouvan, jota vois kuvailla hyvällä tavalla vähän friikahtavaksi), paljon kirkkaita värejä ja taustalla veikeää musiikkia. Voiko näitä perjantain tunteja edes koulunkäynniksi sanoa? S:n kanssa tultiin siihen tulokseen, että oikeasti ne on ehkä terapiaa.

Ihanuus alkoi kuitenki siis jo eilen aamulla, kun pitkästä aikaa heräsin klo 06.45. Koska kotona oli taas melko ahdasta olohuonetta myöten, suuntasin kahville viimeistelemään läksyt ja nauttimaan rauhallisesta heräilystä. Aamuhetket tekee ihmeitä – tämä on monta kertaa todettu neiti N:n kanssa työpaikalla. Jos et oo kokeillu, kokeile heti huomenna.
Kävin istumassa koulussa sen verran, että juoruilin S:n kanssa kaks tuntia samalla, ku ihmeteltiin miksi kiinalaistytöt piirtää jo kaavoja. Eikös ne kaavotustunnit ollu erikseen? Ja eikai niiden mallistot VIELÄ oo kaavotusvaiheessa? Justhan me vielä kuunneltiin inspisluentoa! Asia ei koskaan täysin selvinny meille kieliongelmien takia, mutta saatiin onneksi selvennystä tehtävänantoon noin muuten. Voin kauhukseni ja ilokseni kertoa – tässä on hyvät ja huonot puolet! -, että mun joululoma saattaa hyvin pitkälle kulua kaavoja piirrellessä pienen karvaisen kämppiksen kanssa Knuutilanrannassa. Kamalaa, että on läksyjä joululomalla, mutta ihanaa, että mulla on kerranki tilaa levittää ne kunnolla. Salaa oon myös ehkä sittenki vähän kaipaillu kaavojen kanssa taistelua… Myös Jyväskylän reissu saattaa pidentyä JA painottua ompeluluokassa värjöttelyyn. Ruusu, kai tuot mulle välillä kahvia? Tämän tästä saa, ku lomailee silmälasikaupassa puoli vuotta! ;)

Onneksi edes nämä loppuviikon tunnit etenee ja vaatii työtä. Jos nämä aineet ois alkuviikon tuntien kanssa samaa luokkaa, olisin jo aikaa sitte heittäny hanskat tiskiin.

Eilen juhlittiin myös pikku-J:n synttäreitä, kuten jo viime kerralla taisin mainita. Tehtiin kotiporukalla paljon paljon ruokaa ja pidettiin olohuoneessa piknik. Ilta oli ehdottomasti hauskin meidän yhteiselon aikana, ja syönnin lisäksi harrastettiin mm. balettia, venyttelyä ja legginssimuotinäytöksiä, sekä keskusteltiin ihan kaikesta kielimuureista hörökorviin ja aborteista ranskalaiseen illalliskulttuuriin. Paras ilta pitkään aikaan. Nämä tytöt (+Mr. Pikku-J) on kyllä ihan mahtavia. Suuri kiitos Milanon hyvistä hetkistä kuuluu nimenomaan näille kämppissiskoille. Thanks girls! <3

Vuokramummon tuoma synttärikakku!

Alkupalat ja "JES!-ilme"

Kakku numero 2

Kovasti mun viikkoa on myös piristäny ystäväni Pedron yllätysvierailu Milanoon. Lisää meijän puistoreissuista myöhemmin, kunhan saan nyysittyä herran kamerasta kuvamateriaalin omalle koneelle.

Pitäkää peukkuja, että huomenna kutsuu Venetsia! Huisin hauskaa viikonloppua :)