Raivomaanantai

Vihdoin yksin kotona! Kolmen kämppiksen ja yhden vapaamatkustajan kanssa eläessä nämä aamut on hyvin tiukassa. Tein eilen illalla suunnitelmia kahvila-aamusta, mutta kun kuulin äsken oven pamahtavan neljännen kerran, kiljaisin riemusta! Paahtaria, teetä, eilen saapunutta Fazerin sinistä ja ylhäistä yksinäisyyttä pyjamassa. Nammm.

Maanantai oli Suuri Raivopäivä. Istuin editorial-tuntien luokkaan kello 13.55 ja tiesin olevani turhan ajoissa, sillä kaikki luennot alkaa lähes poikkeuksetta puoli tuntia myöhässä. Olin kuitenki varautunu kahvilla ja täyttelyä odottelevalla kalenterilla - kaikki hyvin siis! Kului tunti. Opettaja käväs luokassa, höpötti niin nopeaa italiaa, etten ymmärtäny, ja hävis. Hetken päästä ukkeli tuli takaisin ja ilmoitti, että käy vielä monistamassa, johon menee noin 20 min. Fine. Äiti soitti sopivasti, ku hermot oli aika kireällä ja ilomielin lupasin tulla Suomeen odotettua aiemmin. Tässä vaiheessa olin lähinnä kyllästyny ja hollis-vaihtareiden kans vaan naurettiin, että WTF. Kolmen tunnin istumisen, odottamisen ja muutaman paperin taittamisen jälkeen jotaki kuitenki repes. Meille lyötiin monistenippu kouraan ja käskettiin tutustua aineistoon kotona. "Tämänkö takia istuin toimettomana kolme tuntia?!"

Oltiin kaikki super raivoissamme. Jopa espanjalaistyttö repi hiuksiaan ja mietti, että miten VOI olla mahdollista, että ollaan odoteltu täällä monta kuukautta, eikä vieläkään MITÄÄN tapahdu? Ainoat aineet, mitkä meillä toimii, on esitystekniikka ja mallistonsuunnittelu. Muiden kurssien sisällöstä meillä ei oo mitään hajua, koska opettajat ei avaa niitä yhtään. "Later, later." Se tarkottaa kymmentä opintopistettä. Mistähän tässä repis ne 15-20 muuta?

Maanantain hermojen kiristelyn, raivokahvittelujen ja asioiden uudelleen järjestelyn jälkeen, asiat kuitenki löysi taas paikkansa. Eikai tässä auta, ku hetkeksi taas työntää koulumaailma syrjemmälle ja keskittyä muuhun elämään. Tuskin koulu nimittäin tuosta ainakaan paranee. Ei, vaikka kuinka toivois. :) Siksipä keskitytään nyt pikku-J:n huomisiin synttäreihin, viikonlopun sunnuntaireissuun ja ens viikon mahdolliseen Rooman lomaan. Puhumattakaan kevään suunnitelmista. ;)

Ja koska äiti sattui soittamaan oikein sopivalla hetkellä, näyttäis siltä, että mun joululoma piteni molemmista päistä ja nautin talvesta melkein kuukauden. Iik,eihän se vihdoin tullut lumi sula heti pois?

Kohta nähään namut!