Kuumeita ja kotiruokaa

Tämä viikko on ollu jo viime viikkoa parempi. Aurinko on paistanu, oppitunnit pidetty ja kiinalaistyttöjen kanssa ollaan tuettu toisiamme parhaamme mukaan opettajien hermoillessa. Kapulat on ehkä edelleen yrittäny välillä kiusata (Söpskä kulta, edelleen ilman R:ää ;) ), mutta oon tällä kertaa osannu suhtautua positiivisemmin. Oppimassahan täällä ollaan, vai mitä? ”Practice, practice, practice” ja ”faster, faster, faster”, kuten esitystekniikan opettaja huutaa. Eikai tämä oo sen kummempaa, ku muinaiset tanssitunnit rakkaan rautarouvamme ojennuksessa? Suu suppuun ja piirrä tyttö, piirrä!

Researchiä Lookbookkia varten

”Valmennuksen” lomassa vierailtiin hollantilaisen L-L:n kanssa O’Clock –näyttelyssä Triennale Design Museumissa tiistaina. Näyttelyyn oli koottu erilaisia teoksia liittyen aikaan ja jännittäviin kelloihin, jotka mittas aikaa eri perustein. Todella positiivinen yllätys. Melko simppeleinä tyttöinä tuijoteltiin muutamaa teosta pitkäänki, ennen ku tajuttiin miten kyseinen kello toimii. Osa oli toki ilmiselviä, mutta jos lattialla makaa ainoastaan suuri kasa vahaa ympyrässä, voi mennä hetki tajuta jutun pointti. Mutta me tajuttiin, believe it or not! Museon yläkerrasta löytyi myös mukavia suomalaisia yllätyksiä, ku törmättiin Eero Aarnion koiriin ja Harri Koskisen lasiastioihin. Jeeij, Italia rakastaa Suomea!

Näyttelyssä oli ainoastaan yks huono puoli. Venähtäneen reissun takia tulin melko myöhään kotiin ja löysin L:n, joka oli juuri hälytetty Incubuksen keikalle ja bändin poikien bileisiin backstagelle. Mikäli oisin tullu aiemmin kotiin, oisin päässy mukaan. Voitte kuvitella, miten hetken aikaa nousi katkera savu korvista, vaikken mikään oikea fani olekaan. Bändipoikia, ku bändipoikia!

Suomi on hyppiny mun silmille tällä viikolla muutenki, ku museossa. Oon törmänny pari kertaa Marimekko-laukkuihin, kuullu kahviloissa HIMiä ja Hollywoodissa ikivanhaa Bomfunk MC’siä. Kantakahvilassa törmäsin 17-vuotiaaseen turkulaistyttöön, joka kertoi olevansa täällä lukiovaihdossa. Meidät esitteli tanskalaistyttö, jolle kerran sattumalta lainasin puhelinta ja kehen nyt törmään harvasen päivä. Häkeltyneenä naurettiin suomalaistytön kanssa, eikä meinattu saada yhtään oikeaoppista suomenkielen lausetta suusta ulos. Ois ehkä pitäny alkaa tytön isosiskoksi ihan siitä syystä, että ikävöin suomen puhumista ja hauskoja sanoja, kuten ”raukkeli”, ”pakahtua” ja ”tollolandia”. (Viimeinen ei taida olla ihan täysin suomalainen. Terveiset kuitenki sen keksineelle! ;> ) Kun hakee sanoja päivittäin vähintään kahdella kielellä italiaksi ja englanniksi, joskus L:n kanssa lisäksi ruotsiksi ja kuulee vielä väkisin ranskistytön ranskankielisiä skype-keskusteluja, on vähemmästäki pienen tytön pää pyörällä.  Kunpa mulla olis pikkusiskojeni kielipää. :) Olis huomattavasti helpompi keskittyä italiaan.

Ruotsia oon kuullu tällä viikolla erityisen paljon, kun L:n isosisko on ollu kyläilemässä. Keskiviikkona meille kokkailtiin peri skandinaavinen illallinen lihapullineen, perunoineen ja puolukkahilloineen. Torstaina syötiin irtokarkkeja ja viikonloppuna sipsejä ja DIPPIÄ. Ah, olen kotona! Vaikka en juurikaan puhu tyttöjen kanssa ruotsia, huomattiin torstaina Hollywoodissa sen olevan erinomainen salakieli. Sujuvasti pistettiin PR:t söpöysjärjestykseen ilman, että meidän italianot ymmärsi sanakaan. Itseasiassa ainoa sana, minkä kuka tahansa meidän illallisporukasta osaa millä tahansa kielellä, on ”Cheers! Salute! Kippis! Skål!”. Oiskohan syytä opettaa muutaki?

Pieni ruotsalainen isosiskomme :)

Vaikka arki rutinoituu koko ajan enemmän ja oon alkanu hyväksyä ajatuksen, että tämä ei oo ihan tyypillinen vaihtarikokemus Erasmus-yhteisöineen, en voi kieltää, ettenkö koko ajan kaipais jotain. Oon ehkä kotiutunu kämppisten maailmaan, mutta entäs se opiskeluelämä? Lisäksi poden tyypilliseen tapaani jatkuvaa Lontoo- ja Pariisi-kuumetta, enkä rehellisesti sanottuna usko, että koskaan tuun potemaan kroonista Milano-kuumetta. Tämä on ihan kiva kaupunki, mutta millonpa ihan kiva ois riittäny?

Muutama kuva Versace for H&M –avajaisista torstailta, josta ei oikeestaan oo sen kummempaa sanottavaa, ku mieletön tungos ja piristävän värikkäitä hepeniä talven keskelle. Viidakkokasseja on keikkunu ihmisten kainaloissa koko viikonlopun, eikä lanseeraus oo ainakaan voinu mennä ohi keneltäkään. Here you go:

Opusta kutsuttiin raamatuksi ja vaan 14,90!

Miesten puolella yllättäen oli väljempää. Kelle tuodaan tuljaisiksi pinkki puku? ;>

Neljä viikkoa joululomaan, iiks! Sitten nähään Oulu ja Jyväskylä. Can't wait!

Baci<3