Illallinen siis yllättäen venähti, kuinkas ollakkaan. Parin viinilasin, musiikin ja hyvän ruoan jälkeen tunti klubilla erään puolalaisen tytön läksiäisten takia ei tuntunu enää ollenkaan vastenmieliseltä. Kikatellen vannottiin J:n kanssa, että yhen drinkin jälkeen lähetään kotiin, nukutaan kunnon yöunet ja seuraavana päivänä alotetaan (taas) urheilu. PR oli kuitenki tällä kertaa fiksu, eikä samantien vieny meitä VIP-alueelle. Just ku alettiin kyllästyä tungokseen, se vei meidät maan alle ja jaksettiin taas innostua uudelleen. Tanssittiin ja tanssittiin. Myös puolalaistyttö juhli aamuun asti, kunnes sen oli pakko lähteä suoraan lentokentälle ja kohti New Yorkkia. Crazy models… Ilta oli kuitenki niin hauska, etten ihmettele, vaikka tyttö olis unohtanu koko lähdön.
 |
| Ilotulituksia marraskuussa? |
Hauskuus ja illan venähtäminen johti kuitenki siihen, että illan aikana vaihtunu PR ei osannu ajaa meidän asunnolle, eikä mekään harmiksemme osattu sitä neuvoa. Kaikkein helpointa oli hypätä tramiin, vesisateesta ja pienestä odottelusta huolimatta. Kunpa vaan olis ollu sateenvarjo… Kukapa olis uskonu, että Milanossa sataa pahemmin ku Lontoossa. Voisko mun punaset VW:n kumpparit kipsutella tänne itsekseen? Niille olis sittenki kovasti käyttöä.
Jospa nuha ja syyssateet ois nopeasti ohi menevää laatua. Ei oo mukava, jos täytyy räkä poskella suunnitella pikkumekkoja ja korvat tukossa saada selvää nopeasta italiasta. Ehkä universumi yrittää kertoa mulle, että ois syytä shoppailla uusia villapaitoja? Hmmm...
Ehkä ensin täytyy silti yrittää nukkua. Kauniita unia ihanaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti